YHTEISKUNNAN jokaista toimintoa johdatellaan nyt hyvin voimakkaasti kohti yhä vähähiilisempää tulevaisuutta. Euroopan tavoitteena on olla ilmastoneutraali vuonna 2050. Matkan varrella tavoitteita on entisestään kiristetty. 55-valmiuspaketti (”Fit for 55”) muuttaa EU:n ilmasto-, energia-, maankäyttö-, liikenne- ja veropolitiikkaa niin, että kasvihuonepäästöjä pystytään vähentämään ainakin 55 prosenttia jo vuoteen 2030 mennessä. Vertailukohtana on vuoden 1990 taso. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 loi paineen kehittää nopeasti EU:n energiaomavaraisuutta ja repäistä irti letkut idän fossiilisiin energiaresursseihin. Ilmastotavoitteiden kiristyminen entisestään voi olla jo kulman takana – nyt ennen kaikkea geopoliittisista syistä. Kriisi vaikuttaa merkittävästi myös materiaalien saatavuuteen, kuten tuore Rakennusteollisuus RT:n selvitys osoittaa.
Tutustu RT:n koosteeseen: Ukrainan sodan vaikutukset rakennusalaan
MARININ hallituksen tavoitteena on hiilineutraali Suomi jo vuonna 2035. Vastauksena tähän Rakennusteollisuus RT laatii yhdessä sidosryhmien ja ympäristöministeriön kanssa Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035-tiekartan. Se julkaistiin kesäkuun alussa 2020 ja on tutustuttavissa osoitteessa rakennusteollisuus.fi/tiekartta. Talonrakentamisen osalta Rakennusteollisuuden tiekartan ylivoimaisesti merkittävin osa-alue on olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen ja siirtyminen vähäpäästöisiin energiamuotoihin mahdollisimman nopeasti. Infrarakentamisessa eniten päästöjä aiheuttaa isojen materiaalivirtojen liikuttelu. Sääntelyn näkökulmasta infrarakentamisessa on mahdollista tunnistaa muutama keskeinen pullonkaula, jotka avaamalla voidaan merkittävästi helpottaa vähähiiliseen kiertotalouteen siirtymistä.
YKSI kiertotalouden pullonkaula liittyy hankintamenettelyjen kehittämiseen. Maa- ja vesirakentaminen ja infrarakenteiden kuten teiden, katujen ja ratojen korjaaminen ja kunnossapito ovat matkustuspalvelujen, lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden, sementin ja akkujen ohella volyymiltään ja ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä tuoteryhmiä, joiden osalta hiili- ja ympäristöjalanjälkitieto tai sen käytettävyys hankintaprosessissa on toistaiseksi rajallista. Erityisesti näihin tuoteryhmiin tarvitaankin nopeasti hankintakriteerien kehitystyötä.
Hankintakriteerejä ollaan luomassa, mutta kehitystyö takkuaa. Vielä vastaamaton kysymys on, miten infran rakentamista, korjaamista ja kunnossapitoa tilaavat tahot saadaan toimimaan samoilla kriteereillä. Lainsäädäntö ei tarjoa tähän nyt ratkaisuja. Hiili- ja ympäristöjalanjälkilaskennassa keskeisiä teemoja ovat läpinäkyvyys ja vertailtavuus. Miten niihin päästään, jos vaikkapa jokainen Suomen kunta tilaa palveluita erilaisilla kriteereillä? SUOMESSA infraa rakennetaan, korjataan ja hoidetaan vuosittain lähes yhdeksällä miljardilla eurolla. Pelkästään esimerkiksi yksityisteitä on noin 370 000 kilometriä ja valtion hallinnoimia teitä noin 80 000 kilometriä. Siltoja yksityisteillä on noin 12 000 kappaletta. Yksityisteiden varrella on arviolta 30 000 yritystä ja 40 000 maatilaa. Pari miljoonaa suomalaista käyttäjiä yksityisteitä, ja niiden varrella asuu noin puoli miljoonaa suomalaista. Isossa kuvassa Suomi on siirrettävä lähemmäksi Eurooppaa logistisia yhteyksiä parantamalla ja energiajärjestelmäämme uudistamalla. Meidän pitää sitoutua toteuttamaan omalta osaltamme yhteiseurooppalainen liikennejärjestelmä, mikä edistää ihmisten ja tavaroiden saumatonta liikkumista ja varmistaa huoltovarmuuden toimivuuden.
Liikennejärjestelmän kehittäminen tarkoittaa infrarakentamista ja isoja materiaalivirtoja. Nyt on korkea aika lähteä kehittämään ohjauskeinoja, joilla yhdeksällä miljardilla eurolla rakennetaan mahdollisimman vähähiilistä ja kiertotaloutta tukevaa infraa. Infra-alan yritykset ovat jo valmiina haasteeseen, mutta tarvitsemme selkeät pelisäännöt.
Juha Laurila
Johtaja, elinkeinopolitiikka
INFRA ry / Rakennusteollisuus Rt ry
